sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hedelmäinen kynttelikkö


Joka lehti, blogi ja tv-ohjelma siitä aina muistuttaa, miksen siis minäkin: on syksy ja nyt otetaan kynttilät esille. 

Samalla kun ottaa kynttilät esille, voi napata kaapista myös rautalankaa, hedelmiä, pilttipurkkeja ja kynttilöitä ja tehdä tällaisen:



Näin oheinen kynttelikkö syntyi

1. Viipaloin appelsiinit ja sitruunat ohuiksi siivuiksi ja levitin uunipellille. Kuivatin hedelmät uunissa noin 75 asteessa ainakin kolme tuntia. Sen jälkeen jätin ne vielä moneksi päiväksi kuivumaan saunan lattialle lattialämmityksen päälle. 

2. Keräsin koivuista ohuita oksia ja kiinnitin niitä yhteen ohuen rautalangan avulla. 

3. Tein rautalangasta myös roikuttimen. 

4. Tein kuivuneisiin hedelmäviipaleisiin reiät, joita pudotin langat. Suosittelen tosin jotain sellaista materiaalia, joka ei pala niin helposti. Esim. rautalankaa.

5. Kiinnitin viipaleet koivunoksaseppeleeseen.

6. Pesin pilttipurkkeja ja tein rautalangasta niihin tuet, joilla ne saa roikkumaan seppeleestä.

7. Laitoin pienet led-tuikut purkkeihin ja koko kokonaisuuden ulos.

Huom! 

Kynttelikkö on testattu myös oikeilla tuikuilla. Ne eivät sytyttäneet roihua, mutta suosittelen silti
a. jättämään tuikkua roikuttavat rautalankapätkät pitkiksi
b. asettamaan kynttelikön ulos 
c. valitsemaan kynttelikölle sellaisen paikan, jossa se saa rauhassa roikuta, mikäli se syttyy palamaan




perjantai 27. syyskuuta 2013

Testissä värinkerääjä

Äitini on viikkoja paasannut värin- ja liankerääjästä. Siis sellaisesta lapusta, joka laitetaan pyykkikoneeseen ja jonka pitäisi estää muista vaatteista irtoavan värin ja lian siirtymisen toisiin vaatteisiin.
Hänen mukaansa sen avulla voi pestä vaikka valkoiset ja värilliset yhdessä.

Viimeksi kotona käydessäni sain ihan oman Dr. Beckmannin Värin- ja liankerääjä -paketin. Pakko siis testata.

1. Miksi?

Pakkauksen mukaan värilliset tekstiilit menettävät ajan mittaan kirkkautensa ja valkoiset tekstiilit muuttuvat harmahtaviksi.

2. Miten?

Laitan värilliset vaatteet pesukoneeseen ja heitän valkoisen lapun pyykin sekaan. Pakkaus lupaa, että lappu imee itseensä pesuveteen lionneet värit ja likahiukkaset ja auttavat välttämään niiden kerääntymistä muihin vaatteisiin. Kuulemma verkkorakenne ja koostumus ovat loistavan imukyvyn takana.


Miten verkkosukkahousut? Entä jos pesukoneeseen laittaa tampoonin?


Lappu ennen pesua.



3. Vaihe kolme: Kuinka kävi?

Otan pyykit pois koneesta. Vaatteet näyttävät kirkkaammilta, mutta luulen sen johtuvan siitä, että kosteana värit ovat kirkkaammat.

Valkoinen lappu valahtaa lattialle. Tai eihän se enää ole valkoinen vaan ruskea. Se siis on kerännyt itseensä väriä (tai sitten se on rakennettu vaihtamaan väriä vedessä, hmm...).

Herää kysymys: kuinka suuri osa väristä ja liasta olisi imeytynyt takaisin vaatteisiin ja kuinka suuri osa olisi mennyt viemäristä alas? 

Tai mitä jos olisikin hyvä saada väri takaisin vaatteisiin? Jos niistä kaikista tuleekin... valkoisia?


Kertakäyttöisiä liinoja on paketissa 20 kpl ja paketti maksaa noin 5 euroa. Ei kai lapuista mitään haittaakaan ole.



Lappu pesun jälkeen.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Tarkoin varjeltu salaisuus - puistotäti

Päiväkoti on aika hurja paikka. Ensin lapsi – jonka aikakäsitys on muutenkin erilainen kuin aikuisten – on äidin kanssa kotona rauhassa. Sitten yhtäkkiä tuikataan päiväkotiin. 

Perhe maksaa vähintään kuudesta tunnista, ja kuusi tuntia on pitkä aika. Hitto, lapselle ei jää enää kovinkaan montaa valveillaolotuntia vanhempiensa kanssa. 

Tällaisia valittelin, kun leikkipuiston työntekijä kysyi, miksen ole kääntynyt puistotätien puoleen.

Siis puistotäti. Tuo muinaisjäänne jostain lapsuudesta? Onko sellaisia vielä? 

Silloin aikoinaan lapsi jos toinen kävi muutaman tunnin leikkimässä puistotädillä. Oltiin ulkona, aitojen sisällä. Kurahousuissa.

Saako nykyään enää puistotädiksi kutsuakaan? Pitäisikö sen olla puistohenkilö? Onkohan puistosetiä olemassa?

Tarkistin. Puistotätejä on, täällä on todisteita asiasta: http://www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Perheiden+aamup_iv_toiminta/puistotadit

Ei mitään selitystä, mistä on kyse. Ei ohjeita vanhemmille. Ei mitään! Kyselin tutuilta äideiltä, ovatko koskaan kuulleet tästä puistotätitoiminnasta. Eivät olleet, mutta muutamat heistä löysivät jo omansa, ja lapset ovat päässeet puistotätien hoiviin.

Soitin lähimmälle tädille ja sain heti paikan tytölleni. Hinta on 85 euroa kuussa ja palvelu on käytettävissä joka arkipäivä kello 9.15–11.45. Oma tyttöni voi nyt myös leikkiä kurahousut päällä puistotädin suojelevien silmien alla, aivan kuin äitinsä aikoinaan.

Aivan mieletön juttu. Nyt voin urheilla, tehdä töitä, käydä kaupassa… Ihan rauhassa. Samalla tyttö saa viettää aikaa leikkitovereiden kanssa ja liikkua ulkona.

Suosittelen. Lämpimästi.