Nyt harrastetaan ja pidetään hauskaa vaikka itku tulisi

Mikähän minussa on vikana? Luulin, että vauvan kanssa harrastaminen olisi mukavaa, mutta ei. Tästä lähtien kierrämme järjestetyt harrastukset kaukaa ja tutustumme vaikka mieluummin pihapiirin kivivalikoimaan.

Olemme käyneet vauvauinnissa, vauvajumpassa ja taaperotanssissa ja joka paikassa sama juttu.

Entiset toimitusjohtajat, markkinointipäälliköt, tilintarkastajat, kassaneidit ja taksikuskit laulavat tiitiäisistä, puupiaisista ja pylleröisistä, taputtelevat käsiään ja heiluttelevat huiveja tai uinnissa läpsyttelevät vedenpintaa käsillään.

Vauvat, taaperot tai mitkä lie paaperot ja piiperöt tuijottelevat mihin sattuu tai menevät omia teitään. Vanhemmat välttelevät toistensa katseita ja kiristelevät hampaitaan: ”Tules nyt Silja sieltä äidin kanssa tanssimaan.”

Taaperotanssissa yksi äiti haki varmaan kuudetta kertaa 16-kuista lastaan salin nurkasta. Lapsi olisi halunnut kiipeillä patjapinossa. Äiti raahasi itkevää lastaan mukaan uudestaan ja uudestaan.

Nyt harrastetaan ja pidetään hauskaa, vaikka itku tulisi.

Onko tehty tutkimusta, jonka mukaan lapset tanssisivat enemmän silloin, kun laulun sanoissa lauletaan nöpönöpö-höpöhöpö? Miksei harrastuksesta voisi tehdä hauskaa sekä vanhemmille että lapsille? Siitä nimittäin ON tehty tutkimus, että lapset nauttivat ja innostuvat enemmän asioista, joista vanhemmatkin innostuvat.

Mitä jos lakattaisiin leikkimästä hauskanpitoa ja pidettäisiin oikeasti hauskaa!

Mustia tulppaaneja

Siskoni toi nämä kaunottaret Hollannista. Tulppaaneissa on jotain arvokasta, kaunista ja tyylikästä - etenkin mustissa tulppaaneissa.

Kaatopaikkalöytöjä 

Kävin Sauvon vanhalla kaatopaikalla kävelyllä. Ei kovin romanttinen kävelypaikka, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Kaatopaikka on lopetettu jo 10 vuotta sitten, mutta maaseudulla on omat sääntönsä. Kummulle on ilmestynyt autoja, maata, roskia, rakennusjätettä ja vaikka mitä. Vanhat rättisitikat ovat sulassa sovussa 90-luvun Corollojen kanssa. Vieressä on rattaita, pyöriä ja ruostuneita ämpäreitä. 

Maitopitäjällä ämpäreitä riittää. Vinkkinä romanttista pihaa suunnitteleville: suunnatkaa maitopitäjien virallisille ja epävirallisille kaatopaikoille.

Ajattelin istuttaa ämpäreihin puita. Juuret maahan, ämpäri ympärille. Pohjat ovat ruostuneet valmiiksi pois. Ällöttävää vai romanttista? 

Jotkut olivat ilmeisesti luopuneet tulppaanin sipuleista. Keskellä metalliromua kukki punaisia ja keltaisia kukkia.

En tiedä mikä tämä on, mutta ajattelin vuorata sen sammaleella ja istuttaa siihen kukkia. 

Isompaa pihaa odotellessa.

Täydellisen letun salaisuus

Toisin kuin moni luulee, kaikki Martat eivät ole hyviä leipojia. Lettutaikinaan tarvitaan kuitenkin taitoa, ettei se menisi letuiksi – tai siis menisi letuiksi, ei tarvittaisi sitä taitoa. Tai jotain. Tämä meni letuiksi!

Olen kokeillut kymmeniä lettutaikinoita ja päätynyt perustaikinaan (ohje alla). Mutta lettujen salaisuus piileekin mielestäni paistorasvassa, ei niinkään taikinan raaka-aineissa. Ensin kokeilin voin ja rypsiöljyn sekoitusta. Toimii! Letuista tulee rapeita ja sopivan kypsiä. Mutta rypsiöljyn ja voin sekoitteleminen on jotenkin liian hankalaa. Lettujen yksi perusperiaate kun on helppous.

Kaikkein paras paistorasva on kookosöljy. Kookosöljyllä homma luistaa kuin rasvattu! Bonuksena letut saavat kevyen kookoksen maun.

Perusletut 5,2,2,2,2

5 dl maitoa

2 dl jauhoja

2 munaa

2 rkl sokeria

2 hitusta suolaa ja kaardemummaa

1. Sekoita kaikki yhteen.

2. Anna turvota noin puoli tuntia.

3. Kuumenna pannu ensin kunnolla. Laita sitten teelusikallinen kookosrasvaa.

4. Laita ohuehko kerros taikinaa levylle.

5. Käännä, kun lettu näyttää hyvältä.

6. Syö ja nauti.

Kuvan letut eivät liity asiaan. Kuvassa Brysselin vohveleita. Hyviä nekin, mutta eivät yhtä hyviä kuin Suomen letut.

Kahvinpurut puutarhaan

Kahvi piristää ihmistä, mutta myös puutarhaa. Luin, että kahvinpurut käyvät sekä lannoitteesta että katteesta – ja karkottavat etanoita.

 Mikä Martta se sellainen on, joka ei kerää arkipäivän vinkkejä ja kokeile niitä?

Kofeiiniriippuvuuden takia kahvinpurut ovat meillä jatkuvasti uusiutuva luonnonvara, saamme siis ilmaista lannoitetta, jota koirakaan ei syö. Kanankakkarakeet ovat koiralle liian suurta herkkua, enkä siksi voi päästää koiraamme enää takapihalle.

Laitoin siis tuoreet kahvinpurut kukkien juurelle. Nyt niiden pitäisi happamuutensa ja typpensä ansiosta piristää kasvua ja kukintaa. Puutarhurit suosittelevat, että puruihin lisäisi teelusikallisen kalkkia kiloa kohden. Olen vastikään laittanut kalkkia hyötykasvien multaan ja omenapuiden, pensaiden ja nurmikon päälle tuhkaa, joten ehkä se riittänee. 

Käyn takapihallani ikuista taistelua etanoita vastaan, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita. Olen jo laittanut istutuslaatikoiden reunoille munankuoria, joita etanat eivät kuulemma mielellään ylitä. Nyt ripottelin multaan myös kahvinpuruja, sillä etanat eivät kuulemma pidä kofeiinista.

Kastemadot sen sijaan rakastavat kofeiinia ja viihtyvät kahvinpuruilla lannoitetussa mullassa. Ja kaikki tietävät, kuinka hyödyllisiä kastemadot ovat mullalle.

Mitähän kofeiini tekee niille?

Pst. Mene kahvinpuruilla lannoitettuun puutarhaan aamukahville ja haistele ilmaa. Nam! Paljon parempi tuoksu kuin kanankakalla lannoitetun puutarhan tuoksu.

Kaapelikelasta puutarhapöytä, lavan reunasta istutuslaatikoita

Naapurustossa räjäytellään ja rakennetaan uutta. Tien pieleen nousee rivitaloja ja pienkerrostaloja valtavaa vauhtia. 

Ikävää, mölyistä ja pölyistä, mutta jotain hyvääkin siitä on. Roskalavalle on ilmestynyt lavanreunoja, joista kokosimme istutuslaatikoita ja kaapelikela, josta askartelin puutarhapöydän.

Tällaista syntyi.

Rikkimenneistä astioista syntynyt mosaiikkiperhonen halkeili, kun puu alkoi elää ulkona. Toistaiseksi se ei ole lentänyt kokonaan pois.

Penkkinä pala männyn runkoa.

Istutuslaatikko käsiteltiin puuvahalla. Alta kaivettiin noin 15 cm maata. Laatikon pohja ja reunat vuorattiin maisemointikankaalla. Pohjalla on kariketta ja oksanpaloja ja noin 35 cm:n kerros multaa.

Reunoille laitoin rikottuja kananmunia, koska niiden pitäisi kuulemma estää etanoita menemästä yli. Tai ainakin hidastaa. 

Operaatio pinaattiköynnös osa 3

Pinaattiköynnöksen kasvattamisprojekti jatkuu. Kävin anoppilassa katsomassa, miten kylmäkäsitellyt siemenet olivat lähteneet itämään.

Reissuni sujui yhtä ongelmitta kuin pinaattiköynnösprojekti. Juoksin saman tien yläkertaan peiton alle, oksentelin ja nukuin seuraavat neljä tuntia. Migreeni siis.

Jotenkin kaikki on nyt tätä projektia vastaan.

Kun olin neljän tunnin päästä päässyt eroon sahalaitaisista valohäiriöistä, luulin hetken saaneeni pysyviä vaurioita näköaistiini: mullasta hädin tuskin erottui 1,5 cm:n säälittävät versot.

Pinaattiköynnöksen piti olla nopeasti kasvava köynnös, josta voi vuodessa kasvaa tuuhea, voimakkaasti peittävä ja jopa neljämetrinen viherseinämä. Mitähän noistakin rääpäleistä tulee?

Onneksi viime syksynä istutetut krookukset kukkivat. Retiisikin pukkaa lehtiä.