Tarkoin varjeltu salaisuus - puistotäti

Päiväkoti on aika hurja paikka. Ensin lapsi – jonka aikakäsitys on muutenkin erilainen kuin aikuisten – on äidin kanssa kotona rauhassa. Sitten yhtäkkiä tuikataan päiväkotiin. 

Perhe maksaa vähintään kuudesta tunnista, ja kuusi tuntia on pitkä aika. Hitto, lapselle ei jää enää kovinkaan montaa valveillaolotuntia vanhempiensa kanssa. 

Tällaisia valittelin, kun leikkipuiston työntekijä kysyi, miksen ole kääntynyt puistotätien puoleen.

Siis puistotäti. Tuo muinaisjäänne jostain lapsuudesta? Onko sellaisia vielä? 

Silloin aikoinaan lapsi jos toinen kävi muutaman tunnin leikkimässä puistotädillä. Oltiin ulkona, aitojen sisällä. Kurahousuissa.

Saako nykyään enää puistotädiksi kutsuakaan? Pitäisikö sen olla puistohenkilö? Onkohan puistosetiä olemassa?

Tarkistin. Puistotätejä on, täällä on todisteita asiasta: http://www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Perheiden+aamup_iv_toiminta/puistotadit

Ei mitään selitystä, mistä on kyse. Ei ohjeita vanhemmille. Ei mitään! Kyselin tutuilta äideiltä, ovatko koskaan kuulleet tästä puistotätitoiminnasta. Eivät olleet, mutta muutamat heistä löysivät jo omansa, ja lapset ovat päässeet puistotätien hoiviin.

Soitin lähimmälle tädille ja sain heti paikan tytölleni. Hinta on 85 euroa kuussa ja palvelu on käytettävissä joka arkipäivä kello 9.15–11.45. Oma tyttöni voi nyt myös leikkiä kurahousut päällä puistotädin suojelevien silmien alla, aivan kuin äitinsä aikoinaan.

Aivan mieletön juttu. Nyt voin urheilla, tehdä töitä, käydä kaupassa… Ihan rauhassa. Samalla tyttö saa viettää aikaa leikkitovereiden kanssa ja liikkua ulkona.

Suosittelen. Lämpimästi.