Hedelmäinen kynttelikkö

Joka lehti, blogi ja tv-ohjelma siitä aina muistuttaa, miksen siis minäkin: on syksy ja nyt otetaan kynttilät esille. 

Samalla kun ottaa kynttilät esille, voi napata kaapista myös rautalankaa, hedelmiä, pilttipurkkeja ja kynttilöitä ja tehdä tällaisen:

Näin oheinen kynttelikkö syntyi

1. Viipaloin appelsiinit ja sitruunat ohuiksi siivuiksi ja levitin uunipellille. Kuivatin hedelmät uunissa noin 75 asteessa ainakin kolme tuntia. Sen jälkeen jätin ne vielä moneksi päiväksi kuivumaan saunan lattialle lattialämmityksen päälle. 

2. Keräsin koivuista ohuita oksia ja kiinnitin niitä yhteen ohuen rautalangan avulla. 

3. Tein rautalangasta myös roikuttimen. 

4. Tein kuivuneisiin hedelmäviipaleisiin reiät, joita pudotin langat. Suosittelen tosin jotain sellaista materiaalia, joka ei pala niin helposti. Esim. rautalankaa.

5. Kiinnitin viipaleet koivunoksaseppeleeseen.

6. Pesin pilttipurkkeja ja tein rautalangasta niihin tuet, joilla ne saa roikkumaan seppeleestä.

7. Laitoin pienet led-tuikut purkkeihin ja koko kokonaisuuden ulos.

Huom! 

Kynttelikkö on testattu myös oikeilla tuikuilla. Ne eivät sytyttäneet roihua, mutta suosittelen silti

a. jättämään tuikkua roikuttavat rautalankapätkät pitkiksi

b. asettamaan kynttelikön ulos 

c. valitsemaan kynttelikölle sellaisen paikan, jossa se saa rauhassa roikuta, mikäli se syttyy palamaan

Testissä värinkerääjä

Äitini on viikkoja paasannut värin- ja liankerääjästä. Siis sellaisesta lapusta, joka laitetaan pyykkikoneeseen ja jonka pitäisi estää muista vaatteista irtoavan värin ja lian siirtymisen toisiin vaatteisiin.

Hänen mukaansa sen avulla voi pestä vaikka valkoiset ja värilliset yhdessä.

Viimeksi kotona käydessäni sain ihan oman Dr. Beckmannin Värin- ja liankerääjä -paketin. Pakko siis testata.

1. Miksi?

Pakkauksen mukaan värilliset tekstiilit menettävät ajan mittaan kirkkautensa ja valkoiset tekstiilit muuttuvat harmahtaviksi.

2. Miten?

Laitan värilliset vaatteet pesukoneeseen ja heitän valkoisen lapun pyykin sekaan. Pakkaus lupaa, että lappu imee itseensä pesuveteen lionneet värit ja likahiukkaset ja auttavat välttämään niiden kerääntymistä muihin vaatteisiin. Kuulemma verkkorakenne ja koostumus ovat loistavan imukyvyn takana.

Miten verkkosukkahousut? Entä jos pesukoneeseen laittaa tampoonin?

Lappu ennen pesua.

3. Vaihe kolme: Kuinka kävi?

Otan pyykit pois koneesta. Vaatteet näyttävät kirkkaammilta, mutta luulen sen johtuvan siitä, että kosteana värit ovat kirkkaammat.

Valkoinen lappu valahtaa lattialle. Tai eihän se enää ole valkoinen vaan ruskea. Se siis on kerännyt itseensä väriä (tai sitten se on rakennettu vaihtamaan väriä vedessä, hmm...).

Herää kysymys: kuinka suuri osa väristä ja liasta olisi imeytynyt takaisin vaatteisiin ja kuinka suuri osa olisi mennyt viemäristä alas? 

Tai mitä jos olisikin hyvä saada väri takaisin vaatteisiin? Jos niistä kaikista tuleekin... valkoisia?

Kertakäyttöisiä liinoja on paketissa 20 kpl ja paketti maksaa noin 5 euroa. Ei kai lapuista mitään haittaakaan ole.

Lappu pesun jälkeen.

Tarkoin varjeltu salaisuus - puistotäti

Päiväkoti on aika hurja paikka. Ensin lapsi – jonka aikakäsitys on muutenkin erilainen kuin aikuisten – on äidin kanssa kotona rauhassa. Sitten yhtäkkiä tuikataan päiväkotiin. 

Perhe maksaa vähintään kuudesta tunnista, ja kuusi tuntia on pitkä aika. Hitto, lapselle ei jää enää kovinkaan montaa valveillaolotuntia vanhempiensa kanssa. 

Tällaisia valittelin, kun leikkipuiston työntekijä kysyi, miksen ole kääntynyt puistotätien puoleen.

Siis puistotäti. Tuo muinaisjäänne jostain lapsuudesta? Onko sellaisia vielä? 

Silloin aikoinaan lapsi jos toinen kävi muutaman tunnin leikkimässä puistotädillä. Oltiin ulkona, aitojen sisällä. Kurahousuissa.

Saako nykyään enää puistotädiksi kutsuakaan? Pitäisikö sen olla puistohenkilö? Onkohan puistosetiä olemassa?

Tarkistin. Puistotätejä on, täällä on todisteita asiasta: http://www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Perheiden+aamup_iv_toiminta/puistotadit

Ei mitään selitystä, mistä on kyse. Ei ohjeita vanhemmille. Ei mitään! Kyselin tutuilta äideiltä, ovatko koskaan kuulleet tästä puistotätitoiminnasta. Eivät olleet, mutta muutamat heistä löysivät jo omansa, ja lapset ovat päässeet puistotätien hoiviin.

Soitin lähimmälle tädille ja sain heti paikan tytölleni. Hinta on 85 euroa kuussa ja palvelu on käytettävissä joka arkipäivä kello 9.15–11.45. Oma tyttöni voi nyt myös leikkiä kurahousut päällä puistotädin suojelevien silmien alla, aivan kuin äitinsä aikoinaan.

Aivan mieletön juttu. Nyt voin urheilla, tehdä töitä, käydä kaupassa… Ihan rauhassa. Samalla tyttö saa viettää aikaa leikkitovereiden kanssa ja liikkua ulkona.

Suosittelen. Lämpimästi.

Meriperhoset

Keräsin viimeisten kesälomapäivien kunniaksi simpukoita Turun saaristosta. Läheltä katsottuna ne kaikki ovat erilaisia ja kauniita kuin pienet taideteokset.  Ne ansaitsevat paikan, jossa ne huomataan, ja jossa ne muistuttavat kesästä, joka on ihan juuri nyt ohi.

Avasin simpukat keskeltä varovasti. Kiinnitin superliimalla taustaan (Erikeeper ei riitä) ja laitoin Ikeasta ostettuihin kehyksiin.  

Perhostaulu ilman lävistettyjä hyönteisiä.  Kätevää ja kivutonta.

Parasta jäätelöä ikinä!

Ensimmäinen ajatus oli mummola. Maistoin 3 Kaverin jäätelöä, kardemumma-mustikkaa. Sain upottaa lusikkani myös mansikka-vanilja- ja vadelma-valkosuklaa-jäätelöön. Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan syönyt niin hyviä jäätelöitä. Aitoja, herkullisia ja rehellisiä makuja. 

3 Kaverin Jäätelö sai alkunsa siitä, kun kolme kaveria, Ilkka Wikholm, Sauli Saarnisto ja Heikki Huotari, päättivät tehdä yhdessä jotain kivaa: jäätelöä.

Kaverukset matkasivat Italiaan jäätelöalan yliopistoon ja toivat tuliaisina tötteröittäin ideoita. Ideana oli valmistaa käsintehtyä jäätelöä mahdollisimman puhtaista ja kotimaisista raaka-aineista. Luomua suomalaisilta tiloilta, jos mahdollista ja järkevää. Marjapitoisuutena parhaimmillaan 45-55 %. 

Kaverukset valmistivat koejäätelöitä aamusta iltaan. Suku, kaverit ja kaikki sellaiset, joilla pysyi lusikka kädessä pääsivät  maistamaan ja antamaan mielipiteitään.

Pian Kontulaan nousi pieni tehdas. 

Jo oli aikakin, että Suomessa tehdään jäätelöä itse. Suomalaiset ovat Euroopan kovimpia ja koko maailman neljänneksi kovimpia jäätelön syöjiä. Vuodessa menekki on noin 13 litraa / herkuttelija. Ohi menevät vain uusiseelantilaiset, jenkit ja australialaiset. 

Ei siis ihme, että jäätelönnälkäiset suomalaiset veivät 3 Kaverin jäätelöpurkit saman tien pakastealtaista. Kaupat lähettivät tilauksia jo niin paljon, etteivät kaverukset pysty vastaamaan kaikkiin.

Nyt syksyllä Siperian Marttojen on kunnia päästä maistamaan sekä kaupoista löytyviä makuja että ihan uusia, testauksessa olevia herkkuja. Maistatukset järjestetään 28.8. klo 18.00 kahvila Carusellissa. Mukaan mahtuu 15 innokasta. 

Kurssista kerrotaan pian lisää Siperian Marttojen nettisivuilla ja Facebook-sivuilla. 

Vintage-vaatteiden luvattu maa

Ensin neljä kilometriä Sauvon keskustasta Kemiöntietä, sitten vielä kymmenen kilometriä peltojen välissä kiemurtelevaa Järvikyläntietä. Tai jotain sellaista. En tiedä tarkalleen, tuijotin koko matkan piipittävää bensamittaria.

Alles gute! Olimme siis perillä.

Suuren navetan pihalla odotti kasa kaikenlaista romua ja romuromantiikkaa. Vanhoja huonekaluja, astioita, makeita mopoja ja yksi auto (jota raahattiin juuri pois). Kaikkea mahdollista ja ihan mahotonta.

Sisällä oli valtavasti vintage-harrastajan aarteita: sulkakoristeisia hattuja, upeita mekkoja, mummonaikaisia kenkiä ja nahkalaukkuja.

Tänne siis kaikki esiäitiemme vaatteet ovat joutuneet.

Valikoimissa oli myös miestenvaatteita, huonekaluja, valaisimia ja sisustusesineitä menneeltä vuosisadalta.

Ensin hinnat pelästyttivät, mutta myyjän kanssa juteltuani huomasin, että niistä saattoi hyvin hieman tinkiä. 

Kuriositeettina pihalla oli jättimäisiä putkia, joihin ei kannata koskea, ellei halua happosuihkua päälleen.

Alles Gute -Vintage

Järenkyläntie 844

21570 Sauvo

Operaatio köynnöspinaatti osa 6

Köynnöspinaatti kiipeää upeana, runsaana ja näyttävänä kärhöjen kanssa. Eikö ole hieno?

Ikävä kyllä, tuo ei ole minun pinaattini vaan Viherpihassa esitellyn pariskunnan. Omani on tässä.

Surkeaa. Kertakaikkiaan.

Neljä syytä matkustaa Loviisaan


1. Vanhat puutalot ja idylliset pikkupihat

Loviisalle oli käydä kuten monelle suomalaiselle kaupungille. Vanha puutaloalue oli jo kaavoitettu ja tontit myyty Grynderille.

Kansalaisaktivismi ja kaupungin arkkitehti pistivät hanttiin ja pelastivat alueen. Miksi? Kannattaa käydä katsomassa.

2. Tuhannen tuskan kahvila

Vanhan puutaloalueen keskellä on näkemisen arvoinen pikkukahvila. Sisätilat on sisustettu vanhan ajan henkeen, sisäpiha pursuaa perennoja ja ideoita, joita voisi ihailla tuntikausia. Pöydät on ripoteltu mukulakivien päälle, omenapuun oksien varjoon.

Seinää koristaa säleikköpäärynä.

Kahvi on hyvää ja se tarjoillaan suloisista posliiniastioista. Leivokset on tehty itse ja niissä maistuu omistajien rakkaus työtään kohtaan.

Kahvilan nimi, Tuhannen tuskan kahvila, viittaa omistajapariskunnan entiseen elämään. Lamavuosien ja miljoonavelkojen rasittama pariskunta osti Loviisasta puutalon, entisöivät sen ja löysivät uuden onnen kahvilayrittäjinä.

Lue lisää pariskunnan tarinasta: http://www.hs.fi/ihmiset/Salakapakan+paikalle+tuli+kes%C3%A4kahvila/a1371957454345?ref=hs-hitaat-e-1

Tutustu kahvilaan:
http://www.liisantalo.fi/Liisantalo/Loviisan_Liisantalo-Tuhannen_tuskan_kahvila-Liisantalon_leipomo.html


3. Ihastuttava Laivasilta

Vanhoihin suola-aittoihin rakennettuja kahviloita ja pikkukauppoja, venesatama ja kimmeltävä meri.

Täältä pääsee myös takaisin Helsinkiin laivalla. Tai seikkailuretkelle Svartholman merilinnoitukseen.

http://www.visitloviisa.fi/fi/koe/svartholmanmerilinnoitus


4. Strömforsin rautaruukki 

Mini-Fiskars, Strömforsin rautaruukki, on pieni ja idyllinen kokoelma punaisia puutaloja, pikkuputiikkeja, järvimaisemaa ja solisevaa jokea.

Pajamuseossa voi nähdä, kuinka ennen vanhaan taottiin rautaa. 

Puodeista ostaa käsitöitä.

Tallinvintillä katsella taideteoksia ja lemmensillalla hankkia jälkikasvua. Siis penkillä istumalla!

Tarina kertoo, että jos istuu Lemmensillalla ja katsoo kohti ruukkia, seuraavana kesänä kantaa pientä kääröä. 

Testisimme mieheni kanssa. Toimi.

Ruukki sijaitsee Kymijoen rannalla, Ruotsinpyhtään kirkonkylässä, noin 18 km Loviisan keskustasta itään.

Ruukkuruusun uusi elämä

Olin tappaa äitienpäivänä saamani ruukkuruusun. Tuli ihmeellinen tunne, että hyvä äiti ei tapa äitienpäiväruusujaan. Kastelin, lannoitin ja pidin sopivan aurinkoisessa paikassa. Mikään ei auttanut, ruusu kuivui ja karisti lehtiään.

Anoppi kertoi, että ruukkuruusutkin voivat talvehtia. Kunhan paikka on tarpeeksi suojainen.

Istutin kuivan käppänän maahan, ja se alkoi saman tien elää uutta elämää ja kukkia. Sitä se vaan yritti sanoa kärsimysnäytelmällään. Kukapa haluaisi elää vain yhden kesän?

Ruukkuruusun kasvatukseen saatuja vinkkejä:
- Ruukkuruusu viihtyy valoisassa paikassa, mutta suoralta auringonpaisteelta suojassa.
- Ruusua kastellaan säännöllisesti mutta kohtuullisesti. Se ei saa kuivahtaa, muttei liota märässäkään.
- Säännöllinen lannoitus auttaa ruusua kukkimaan pitkälle syksyyn.

Voi jeesus mitä asuntoja!

Kun kirkko lakkaa pelastamasta sieluja, sielut voivat pelastaa kirkon.

Joskus vanhoista kirkoista tehdään taivaallisen hienoja ravintoloita, pirun makeita hotelleja ja jumalaisia asuntoja.

Aamen!

Lisää kuvia löytyy osoitteesta: http://io9.com/beautiful-churches-that-have-been-converted-into-secula-583156045

Syötävän kauniita hyötykasveja

Tässä muutama kukkiva syy istuttaa hyötykasveja puutarhaan.

Kestävä ja helppohoitoinen

Ruohosipuli on kuin Suomen laventeli. Mutta toisin kuin laventeli, ruohosipuli kestää pohjolan paukkupakkasia, kasvattaa näyttävät kukat ja on OIKEASTI yrtti, jota voi syödä (ilman, että koko ruoka maistuu saippuaiselle). 
Ruohosipuli on monivuotinen, eikä sen kannata antaa kukkia kokonaan, jos haluaa päästä nauttimaan herkullisista versoista. Jos ruohosipuli kukkii, sen voi leikata alas muutaman sentin korkuiseksi, jolloin se tekee uusia versoja. 
Versot napataan talteen n. 15 cm pituisina.

Härkäpavun kaunis mustavalkoinen kukinto. 

Härkäpapu kukkii ja tuottaa satoa pitkälle syksyyn asti ja on näyttävä lisä pihalla yli metrin mittaisine varsineen.

Kukkien jälkeen varteen kasvaa suuria valkuaispitoisia papuja. 

Kesäkurpitsan keltaiset jättikukat

Kesäkurpitsaa voisi viljellä vain sen kukkien vuoksi. Näyttävät kukat ovat myös syötäviä. Niitä voi laittaa salaatin joukkoon, ruokaan koristeeksi, friteerata tai vaikka täyttää risotolla tai millä nyt ikinä haluaakaan täyttää. 

Autojen hautausmaa

Palasin Sauvon vanhalle kaatopaikalle katsomaan autoja. 

Vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta, tunnelma oli jotenkin riipivä.

Jos meidän alati hajoileva PT Cruiser ei ala käyttäytyä paremmin, tässä on sen kohtalo. 

Murhaaja!

Teen joka ilta etanantapporetken pihallamme. Kerään etanat purkkiin, keitän vettä ja heitän päälle. Tuntuu pahalta, mutta se on joko etanat tai salaatit – ja haluan säästää salaattini.

Eilen etanantapporetkellä vastaan mateli jättikokoinen ukkoetana. Se kiipesi istutuslaatikkoon ja oli vain muutaman sentin päässä herneistä ja mintusta.

Hain kiehuvaa vettä, heitin päälle, kaivoin ison kuopan ja hautasin sinne. Limavanan peitin tuhkalla ja sitten taputin itseäni selkään. Olinpa rohkea! Ties millaista tuhoa olisi tehnyt yön aikana istutuslaatikossa.

Myöhemmin ylpeilin uroteollani Facebookissa. Muutama tykkäsi, jänniä hetkiä puutarhassa. Sitten yksi pirun totuudentorvi paukautti, etteivät ukkoetanat ole pahiksia vaan hyviksiä. Ne syövät lahonnutta puuta ja maatuvia lehtiä, eivät kuulemma kämäsiä salaattejani.

Kämäsiä?! Ei ne ole kämäsiä, kerrankin tulossa hienot salaatit. Ja mitä?! Nämä jättityypit on siis hyviksiä.

Puutarhaelämä on kuin lastenkirjojen sadusta. Toiset ovat pahiksia, jotka pitää hävittää tavalla millä hyvänsä. Sankari on se, joka pääsee niistä eroon mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Toiset taas ovat hyviksiä, joille istutetaan houkuttimia ja rakennetaan asumuksia. 

Toukat, vaikka ovat sympaattisia, ovat pahiksia.  Niistä tulee joskus perhosia. Silloin ne ovat taas hyviksiä, joille rakennetaan perhosbaareja ja mitä lie. Kastemadot ovat iljettäviä, mutta niitä vaalitaan kuin pieniä kiemurtelevia aarteita. Ellei sitten olla menossa kalastamaan, jolloin ne voi taas lävistää koukulla ja upottaa veteen.

Etanat ovat pääsääntöisesti pahiksia, jotka voi keittää, myrkyttää, hukuttaa ja tukahduttaa tuhkan alle. Paitsi ukkoetanat. Ne pitäisi säästää.

No,huhhuh!

Makeita mansikoita - ja mansikkalaatikoita

Naapuri meinasi heittää roskikseen. Pelastin.

Huom! Taustalla Marttojen kasviskeittiökirja. Hyviä reseptejä vuodenaikojen mukaisesti jaoteltuna.

Operaatio köynnöspinaatti osa 5

Etanat ovat syöneet kolmasosan pinaattiköynnöksen lehdistä. Pirut.

Kaikki liha tottelee quornia

Kornia, mutta on pakko mainostaa quornia. Vihdoinkin vakavasti otettava vastustaja lihalle!

Quorn kehitettiin Englannissa korvaamaan ihmisten hillitöntä lihamässäilyä. Se on ollut Euroopassa kova sana jo pitkään ja vähitellen yleistymässä Suomessakin.

Quorn valmistetaan mykoproteiinista eli sieniproteiinista. Sen maku ja rakenne ovat kuin lihalla, mutta mielestäni se on parempaa kuin liha. Siinä on vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kaloreita kuin lihatuotteissa ja paljon protiinia ja kuitua. Maku on pehmeä ja mieto, eikä hallitse ruokia.

(Quorn ei ole sponsoroinut tätä juttua. Ikävä kyllä.)

Helpompaa valmistaa ja maistuvampaa kuin soijarouhe ja tofu. Lisätään vaan ruokaan ja annetaan kypsyä 10-12 minuuttia. Löytyy pakastealtaista rouheena, kuutioina, fileinä, pihveinä ja nugetteina.

Helppo quorn-keittoresepti

1 sipuli
6 dl vettä
1 fond du chef -kasvisliemupurkki
5 perunaa
1 porkkana
pussi quornia
2 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa

1. Pehmennä sipuli.
2. Lisää vesi ja kasvisliemi.
3. Laita peruna- ja porkkanakuutiot keittoon. Ja anna kiehua, kunnes pehmenneet hieman.
4. Laita pussi jäistä quornia sekaan. Anna kiehua 8 min.
5. Laita valkosipulinkynnet murskattuna silppuna sekaan. Anna kiehua vielä 2-4 minuuttia.
6. Mausta persiljalla. 

Operaatio köynnöspinaatti osa 4

Siinä se nyt on. Säälittävä rääpäle. Pituutta köynnöspinaatilla on vaivaiset 3 cm ja leveyttä muutama sentti enemmän. 

Satoa saunan takaa -kirjassa luvattiin jopa neljä metriä pitkäksi kasvavaa tuuheaa ja peittävää köynnöstä. 

Pieni optimisti minussa asetti viereen tuen. Josko tuo tuosta vielä kasvaisi. 

Lue alusta asti:
Osa 1
Osa 2
Osa 3

Sadevedet talteen


Jos haluat hyviä perusteluja siihen, miksi sadevedet kannattaa ottaa talteen, lue vauva.fi-sivuilta aiheeseen liittyvä keskustelu. Paras ihmettelysivusto, äideillä on aikaa pohtia syntyjä syviä:

http://www.vauva.fi/keskustelu/667157/ketju/miksi_sadevetta_otetaan_talteen_eiko_olisi_helpomp

Onhan se sääli kaataa hanasta kallisarvoista juomavettä kastelukannun täydeltä ja kipata se pihalle. Kuin kaataisi jääkaapin sisällön pusikkojen juureen lannoituksen vuoksi.

Selkää ja juomavettä säästääkseen mieheni rakensi sekä etu- että takapihalle sadeveden talteenottosysteemit.

Sellainen syntyy kutakuinkin näin:

1. Etsi sopiva putki.
2. Tee ränniin putken kokoinen reikä.
3. Ota putkesta rännin leveydeltä puolet pois, niin että putkeen muodostuu lapa.
4. Upota putki koloon.
5. Laita toinen pää ämpäriin tai vastaavaan. Maitotonkka tai vanha saunan vedenlämmitinkin käy.
6. Voilá!

Parasta olisi, jos pihan suunnittelisi niin, ettei sen kasveja tarvitsisi ollenkaan kastella.

Ruukkukasvit ja taimet tarvitsevat kuitenkin vettä, eikä pitkinä sateettomina kausina ole muutakaan vaihtoehtoa kuin kastelukannuun turvautuminen.

Näyttävä kotkansiipi

Tietämättömyydessäni revin kotkansiipeä maasta kuin kyseessä olisi jokin kammottava peto, joka pitää tuhota. Juuret olivat syvällä, ja sain katkottua oksia niin, että maahan jäi ikävän näköiset tapit.

Tänä keväänä en ollut vielä päässyt kotkansiipiprojektiin käsiksi, ja se sai rauhassa levittää siipensä länsirinteessä.

Miten upea! Ilta-auringon valo siivilöityi fibonaccimaisesti kaareutuvien, viuhkamaisten lehtien läpi. Runollisesti sanottuna.

Kotkansiipi on Suomessa esiintyvistä saniaislajeista suurin ja komein. Sitä löytyy yleensä varjoisten purojen tai kosteikkojen varsilta. Se tarvitsee ravinteikkaan maan ja sopivat kosteusolosuhteet. 

Siihen, miksi se kasvaa pihallamme niin komeana, en osaa vastata.

Näyttävät kasvustot ovat Suomessa harvinaisia, joten kaikkien, jotka ovat sitä saaneet kasvamaan, pitäisi miettiä kahdesti ennen kuin repii kasvit maasta. Jos näin pääsee käymään ja myöhemmin katuu, kuten voi todistettavasti käydä, saa odottaa jopa 5–10 vuotta, että kasvi on taas näyttävimmillään.

Tämä kuva on napattu Herttoniemen kartanon pihalta. Kotkansiivet kasvavat vieri vieressä ja aita tukee niiden suuria lehtiä.  Kasvi on parhaimmillaan keväällä, kesällä lehdet saattavat lässähtää. Toisista kasveista ja aidasta saatu tuki tulee tarpeeseen.

Nyt harrastetaan ja pidetään hauskaa vaikka itku tulisi

Mikähän minussa on vikana? Luulin, että vauvan kanssa harrastaminen olisi mukavaa, mutta ei. Tästä lähtien kierrämme järjestetyt harrastukset kaukaa ja tutustumme vaikka mieluummin pihapiirin kivivalikoimaan.

Olemme käyneet vauvauinnissa, vauvajumpassa ja taaperotanssissa ja joka paikassa sama juttu.

Entiset toimitusjohtajat, markkinointipäälliköt, tilintarkastajat, kassaneidit ja taksikuskit laulavat tiitiäisistä, puupiaisista ja pylleröisistä, taputtelevat käsiään ja heiluttelevat huiveja tai uinnissa läpsyttelevät vedenpintaa käsillään.

Vauvat, taaperot tai mitkä lie paaperot ja piiperöt tuijottelevat mihin sattuu tai menevät omia teitään. Vanhemmat välttelevät toistensa katseita ja kiristelevät hampaitaan: ”Tules nyt Silja sieltä äidin kanssa tanssimaan.”

Taaperotanssissa yksi äiti haki varmaan kuudetta kertaa 16-kuista lastaan salin nurkasta. Lapsi olisi halunnut kiipeillä patjapinossa. Äiti raahasi itkevää lastaan mukaan uudestaan ja uudestaan.

Nyt harrastetaan ja pidetään hauskaa, vaikka itku tulisi.

Onko tehty tutkimusta, jonka mukaan lapset tanssisivat enemmän silloin, kun laulun sanoissa lauletaan nöpönöpö-höpöhöpö? Miksei harrastuksesta voisi tehdä hauskaa sekä vanhemmille että lapsille? Siitä nimittäin ON tehty tutkimus, että lapset nauttivat ja innostuvat enemmän asioista, joista vanhemmatkin innostuvat.

Mitä jos lakattaisiin leikkimästä hauskanpitoa ja pidettäisiin oikeasti hauskaa!

Mustia tulppaaneja

Siskoni toi nämä kaunottaret Hollannista. Tulppaaneissa on jotain arvokasta, kaunista ja tyylikästä - etenkin mustissa tulppaaneissa.

Kaatopaikkalöytöjä 

Kävin Sauvon vanhalla kaatopaikalla kävelyllä. Ei kovin romanttinen kävelypaikka, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Kaatopaikka on lopetettu jo 10 vuotta sitten, mutta maaseudulla on omat sääntönsä. Kummulle on ilmestynyt autoja, maata, roskia, rakennusjätettä ja vaikka mitä. Vanhat rättisitikat ovat sulassa sovussa 90-luvun Corollojen kanssa. Vieressä on rattaita, pyöriä ja ruostuneita ämpäreitä. 

Maitopitäjällä ämpäreitä riittää. Vinkkinä romanttista pihaa suunnitteleville: suunnatkaa maitopitäjien virallisille ja epävirallisille kaatopaikoille.

Ajattelin istuttaa ämpäreihin puita. Juuret maahan, ämpäri ympärille. Pohjat ovat ruostuneet valmiiksi pois. Ällöttävää vai romanttista? 

Jotkut olivat ilmeisesti luopuneet tulppaanin sipuleista. Keskellä metalliromua kukki punaisia ja keltaisia kukkia.

En tiedä mikä tämä on, mutta ajattelin vuorata sen sammaleella ja istuttaa siihen kukkia. 

Isompaa pihaa odotellessa.

Täydellisen letun salaisuus

Toisin kuin moni luulee, kaikki Martat eivät ole hyviä leipojia. Lettutaikinaan tarvitaan kuitenkin taitoa, ettei se menisi letuiksi – tai siis menisi letuiksi, ei tarvittaisi sitä taitoa. Tai jotain. Tämä meni letuiksi!

Olen kokeillut kymmeniä lettutaikinoita ja päätynyt perustaikinaan (ohje alla). Mutta lettujen salaisuus piileekin mielestäni paistorasvassa, ei niinkään taikinan raaka-aineissa. Ensin kokeilin voin ja rypsiöljyn sekoitusta. Toimii! Letuista tulee rapeita ja sopivan kypsiä. Mutta rypsiöljyn ja voin sekoitteleminen on jotenkin liian hankalaa. Lettujen yksi perusperiaate kun on helppous.

Kaikkein paras paistorasva on kookosöljy. Kookosöljyllä homma luistaa kuin rasvattu! Bonuksena letut saavat kevyen kookoksen maun.

Perusletut 5,2,2,2,2

5 dl maitoa

2 dl jauhoja

2 munaa

2 rkl sokeria

2 hitusta suolaa ja kaardemummaa

1. Sekoita kaikki yhteen.

2. Anna turvota noin puoli tuntia.

3. Kuumenna pannu ensin kunnolla. Laita sitten teelusikallinen kookosrasvaa.

4. Laita ohuehko kerros taikinaa levylle.

5. Käännä, kun lettu näyttää hyvältä.

6. Syö ja nauti.

Kuvan letut eivät liity asiaan. Kuvassa Brysselin vohveleita. Hyviä nekin, mutta eivät yhtä hyviä kuin Suomen letut.