Autojen hautausmaa

Palasin Sauvon vanhalle kaatopaikalle katsomaan autoja. 

Vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta, tunnelma oli jotenkin riipivä.

Jos meidän alati hajoileva PT Cruiser ei ala käyttäytyä paremmin, tässä on sen kohtalo. 

Murhaaja!

Teen joka ilta etanantapporetken pihallamme. Kerään etanat purkkiin, keitän vettä ja heitän päälle. Tuntuu pahalta, mutta se on joko etanat tai salaatit – ja haluan säästää salaattini.

Eilen etanantapporetkellä vastaan mateli jättikokoinen ukkoetana. Se kiipesi istutuslaatikkoon ja oli vain muutaman sentin päässä herneistä ja mintusta.

Hain kiehuvaa vettä, heitin päälle, kaivoin ison kuopan ja hautasin sinne. Limavanan peitin tuhkalla ja sitten taputin itseäni selkään. Olinpa rohkea! Ties millaista tuhoa olisi tehnyt yön aikana istutuslaatikossa.

Myöhemmin ylpeilin uroteollani Facebookissa. Muutama tykkäsi, jänniä hetkiä puutarhassa. Sitten yksi pirun totuudentorvi paukautti, etteivät ukkoetanat ole pahiksia vaan hyviksiä. Ne syövät lahonnutta puuta ja maatuvia lehtiä, eivät kuulemma kämäsiä salaattejani.

Kämäsiä?! Ei ne ole kämäsiä, kerrankin tulossa hienot salaatit. Ja mitä?! Nämä jättityypit on siis hyviksiä.

Puutarhaelämä on kuin lastenkirjojen sadusta. Toiset ovat pahiksia, jotka pitää hävittää tavalla millä hyvänsä. Sankari on se, joka pääsee niistä eroon mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Toiset taas ovat hyviksiä, joille istutetaan houkuttimia ja rakennetaan asumuksia. 

Toukat, vaikka ovat sympaattisia, ovat pahiksia.  Niistä tulee joskus perhosia. Silloin ne ovat taas hyviksiä, joille rakennetaan perhosbaareja ja mitä lie. Kastemadot ovat iljettäviä, mutta niitä vaalitaan kuin pieniä kiemurtelevia aarteita. Ellei sitten olla menossa kalastamaan, jolloin ne voi taas lävistää koukulla ja upottaa veteen.

Etanat ovat pääsääntöisesti pahiksia, jotka voi keittää, myrkyttää, hukuttaa ja tukahduttaa tuhkan alle. Paitsi ukkoetanat. Ne pitäisi säästää.

No,huhhuh!

Makeita mansikoita - ja mansikkalaatikoita

Naapuri meinasi heittää roskikseen. Pelastin.

Huom! Taustalla Marttojen kasviskeittiökirja. Hyviä reseptejä vuodenaikojen mukaisesti jaoteltuna.

Operaatio köynnöspinaatti osa 5

Etanat ovat syöneet kolmasosan pinaattiköynnöksen lehdistä. Pirut.

Kaikki liha tottelee quornia

Kornia, mutta on pakko mainostaa quornia. Vihdoinkin vakavasti otettava vastustaja lihalle!

Quorn kehitettiin Englannissa korvaamaan ihmisten hillitöntä lihamässäilyä. Se on ollut Euroopassa kova sana jo pitkään ja vähitellen yleistymässä Suomessakin.

Quorn valmistetaan mykoproteiinista eli sieniproteiinista. Sen maku ja rakenne ovat kuin lihalla, mutta mielestäni se on parempaa kuin liha. Siinä on vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kaloreita kuin lihatuotteissa ja paljon protiinia ja kuitua. Maku on pehmeä ja mieto, eikä hallitse ruokia.

(Quorn ei ole sponsoroinut tätä juttua. Ikävä kyllä.)

Helpompaa valmistaa ja maistuvampaa kuin soijarouhe ja tofu. Lisätään vaan ruokaan ja annetaan kypsyä 10-12 minuuttia. Löytyy pakastealtaista rouheena, kuutioina, fileinä, pihveinä ja nugetteina.

Helppo quorn-keittoresepti

1 sipuli
6 dl vettä
1 fond du chef -kasvisliemupurkki
5 perunaa
1 porkkana
pussi quornia
2 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa

1. Pehmennä sipuli.
2. Lisää vesi ja kasvisliemi.
3. Laita peruna- ja porkkanakuutiot keittoon. Ja anna kiehua, kunnes pehmenneet hieman.
4. Laita pussi jäistä quornia sekaan. Anna kiehua 8 min.
5. Laita valkosipulinkynnet murskattuna silppuna sekaan. Anna kiehua vielä 2-4 minuuttia.
6. Mausta persiljalla. 

Operaatio köynnöspinaatti osa 4

Siinä se nyt on. Säälittävä rääpäle. Pituutta köynnöspinaatilla on vaivaiset 3 cm ja leveyttä muutama sentti enemmän. 

Satoa saunan takaa -kirjassa luvattiin jopa neljä metriä pitkäksi kasvavaa tuuheaa ja peittävää köynnöstä. 

Pieni optimisti minussa asetti viereen tuen. Josko tuo tuosta vielä kasvaisi. 

Lue alusta asti:
Osa 1
Osa 2
Osa 3

Sadevedet talteen


Jos haluat hyviä perusteluja siihen, miksi sadevedet kannattaa ottaa talteen, lue vauva.fi-sivuilta aiheeseen liittyvä keskustelu. Paras ihmettelysivusto, äideillä on aikaa pohtia syntyjä syviä:

http://www.vauva.fi/keskustelu/667157/ketju/miksi_sadevetta_otetaan_talteen_eiko_olisi_helpomp

Onhan se sääli kaataa hanasta kallisarvoista juomavettä kastelukannun täydeltä ja kipata se pihalle. Kuin kaataisi jääkaapin sisällön pusikkojen juureen lannoituksen vuoksi.

Selkää ja juomavettä säästääkseen mieheni rakensi sekä etu- että takapihalle sadeveden talteenottosysteemit.

Sellainen syntyy kutakuinkin näin:

1. Etsi sopiva putki.
2. Tee ränniin putken kokoinen reikä.
3. Ota putkesta rännin leveydeltä puolet pois, niin että putkeen muodostuu lapa.
4. Upota putki koloon.
5. Laita toinen pää ämpäriin tai vastaavaan. Maitotonkka tai vanha saunan vedenlämmitinkin käy.
6. Voilá!

Parasta olisi, jos pihan suunnittelisi niin, ettei sen kasveja tarvitsisi ollenkaan kastella.

Ruukkukasvit ja taimet tarvitsevat kuitenkin vettä, eikä pitkinä sateettomina kausina ole muutakaan vaihtoehtoa kuin kastelukannuun turvautuminen.

Näyttävä kotkansiipi

Tietämättömyydessäni revin kotkansiipeä maasta kuin kyseessä olisi jokin kammottava peto, joka pitää tuhota. Juuret olivat syvällä, ja sain katkottua oksia niin, että maahan jäi ikävän näköiset tapit.

Tänä keväänä en ollut vielä päässyt kotkansiipiprojektiin käsiksi, ja se sai rauhassa levittää siipensä länsirinteessä.

Miten upea! Ilta-auringon valo siivilöityi fibonaccimaisesti kaareutuvien, viuhkamaisten lehtien läpi. Runollisesti sanottuna.

Kotkansiipi on Suomessa esiintyvistä saniaislajeista suurin ja komein. Sitä löytyy yleensä varjoisten purojen tai kosteikkojen varsilta. Se tarvitsee ravinteikkaan maan ja sopivat kosteusolosuhteet. 

Siihen, miksi se kasvaa pihallamme niin komeana, en osaa vastata.

Näyttävät kasvustot ovat Suomessa harvinaisia, joten kaikkien, jotka ovat sitä saaneet kasvamaan, pitäisi miettiä kahdesti ennen kuin repii kasvit maasta. Jos näin pääsee käymään ja myöhemmin katuu, kuten voi todistettavasti käydä, saa odottaa jopa 5–10 vuotta, että kasvi on taas näyttävimmillään.

Tämä kuva on napattu Herttoniemen kartanon pihalta. Kotkansiivet kasvavat vieri vieressä ja aita tukee niiden suuria lehtiä.  Kasvi on parhaimmillaan keväällä, kesällä lehdet saattavat lässähtää. Toisista kasveista ja aidasta saatu tuki tulee tarpeeseen.