Hedelmäinen kynttelikkö

Joka lehti, blogi ja tv-ohjelma siitä aina muistuttaa, miksen siis minäkin: on syksy ja nyt otetaan kynttilät esille. 

Samalla kun ottaa kynttilät esille, voi napata kaapista myös rautalankaa, hedelmiä, pilttipurkkeja ja kynttilöitä ja tehdä tällaisen:

Näin oheinen kynttelikkö syntyi

1. Viipaloin appelsiinit ja sitruunat ohuiksi siivuiksi ja levitin uunipellille. Kuivatin hedelmät uunissa noin 75 asteessa ainakin kolme tuntia. Sen jälkeen jätin ne vielä moneksi päiväksi kuivumaan saunan lattialle lattialämmityksen päälle. 

2. Keräsin koivuista ohuita oksia ja kiinnitin niitä yhteen ohuen rautalangan avulla. 

3. Tein rautalangasta myös roikuttimen. 

4. Tein kuivuneisiin hedelmäviipaleisiin reiät, joita pudotin langat. Suosittelen tosin jotain sellaista materiaalia, joka ei pala niin helposti. Esim. rautalankaa.

5. Kiinnitin viipaleet koivunoksaseppeleeseen.

6. Pesin pilttipurkkeja ja tein rautalangasta niihin tuet, joilla ne saa roikkumaan seppeleestä.

7. Laitoin pienet led-tuikut purkkeihin ja koko kokonaisuuden ulos.

Huom! 

Kynttelikkö on testattu myös oikeilla tuikuilla. Ne eivät sytyttäneet roihua, mutta suosittelen silti

a. jättämään tuikkua roikuttavat rautalankapätkät pitkiksi

b. asettamaan kynttelikön ulos 

c. valitsemaan kynttelikölle sellaisen paikan, jossa se saa rauhassa roikuta, mikäli se syttyy palamaan

Testissä värinkerääjä

Äitini on viikkoja paasannut värin- ja liankerääjästä. Siis sellaisesta lapusta, joka laitetaan pyykkikoneeseen ja jonka pitäisi estää muista vaatteista irtoavan värin ja lian siirtymisen toisiin vaatteisiin.

Hänen mukaansa sen avulla voi pestä vaikka valkoiset ja värilliset yhdessä.

Viimeksi kotona käydessäni sain ihan oman Dr. Beckmannin Värin- ja liankerääjä -paketin. Pakko siis testata.

1. Miksi?

Pakkauksen mukaan värilliset tekstiilit menettävät ajan mittaan kirkkautensa ja valkoiset tekstiilit muuttuvat harmahtaviksi.

2. Miten?

Laitan värilliset vaatteet pesukoneeseen ja heitän valkoisen lapun pyykin sekaan. Pakkaus lupaa, että lappu imee itseensä pesuveteen lionneet värit ja likahiukkaset ja auttavat välttämään niiden kerääntymistä muihin vaatteisiin. Kuulemma verkkorakenne ja koostumus ovat loistavan imukyvyn takana.

Miten verkkosukkahousut? Entä jos pesukoneeseen laittaa tampoonin?

Lappu ennen pesua.

3. Vaihe kolme: Kuinka kävi?

Otan pyykit pois koneesta. Vaatteet näyttävät kirkkaammilta, mutta luulen sen johtuvan siitä, että kosteana värit ovat kirkkaammat.

Valkoinen lappu valahtaa lattialle. Tai eihän se enää ole valkoinen vaan ruskea. Se siis on kerännyt itseensä väriä (tai sitten se on rakennettu vaihtamaan väriä vedessä, hmm...).

Herää kysymys: kuinka suuri osa väristä ja liasta olisi imeytynyt takaisin vaatteisiin ja kuinka suuri osa olisi mennyt viemäristä alas? 

Tai mitä jos olisikin hyvä saada väri takaisin vaatteisiin? Jos niistä kaikista tuleekin... valkoisia?

Kertakäyttöisiä liinoja on paketissa 20 kpl ja paketti maksaa noin 5 euroa. Ei kai lapuista mitään haittaakaan ole.

Lappu pesun jälkeen.

Tarkoin varjeltu salaisuus - puistotäti

Päiväkoti on aika hurja paikka. Ensin lapsi – jonka aikakäsitys on muutenkin erilainen kuin aikuisten – on äidin kanssa kotona rauhassa. Sitten yhtäkkiä tuikataan päiväkotiin. 

Perhe maksaa vähintään kuudesta tunnista, ja kuusi tuntia on pitkä aika. Hitto, lapselle ei jää enää kovinkaan montaa valveillaolotuntia vanhempiensa kanssa. 

Tällaisia valittelin, kun leikkipuiston työntekijä kysyi, miksen ole kääntynyt puistotätien puoleen.

Siis puistotäti. Tuo muinaisjäänne jostain lapsuudesta? Onko sellaisia vielä? 

Silloin aikoinaan lapsi jos toinen kävi muutaman tunnin leikkimässä puistotädillä. Oltiin ulkona, aitojen sisällä. Kurahousuissa.

Saako nykyään enää puistotädiksi kutsuakaan? Pitäisikö sen olla puistohenkilö? Onkohan puistosetiä olemassa?

Tarkistin. Puistotätejä on, täällä on todisteita asiasta: http://www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Perheiden+aamup_iv_toiminta/puistotadit

Ei mitään selitystä, mistä on kyse. Ei ohjeita vanhemmille. Ei mitään! Kyselin tutuilta äideiltä, ovatko koskaan kuulleet tästä puistotätitoiminnasta. Eivät olleet, mutta muutamat heistä löysivät jo omansa, ja lapset ovat päässeet puistotätien hoiviin.

Soitin lähimmälle tädille ja sain heti paikan tytölleni. Hinta on 85 euroa kuussa ja palvelu on käytettävissä joka arkipäivä kello 9.15–11.45. Oma tyttöni voi nyt myös leikkiä kurahousut päällä puistotädin suojelevien silmien alla, aivan kuin äitinsä aikoinaan.

Aivan mieletön juttu. Nyt voin urheilla, tehdä töitä, käydä kaupassa… Ihan rauhassa. Samalla tyttö saa viettää aikaa leikkitovereiden kanssa ja liikkua ulkona.

Suosittelen. Lämpimästi.

Meriperhoset

Keräsin viimeisten kesälomapäivien kunniaksi simpukoita Turun saaristosta. Läheltä katsottuna ne kaikki ovat erilaisia ja kauniita kuin pienet taideteokset.  Ne ansaitsevat paikan, jossa ne huomataan, ja jossa ne muistuttavat kesästä, joka on ihan juuri nyt ohi.

Avasin simpukat keskeltä varovasti. Kiinnitin superliimalla taustaan (Erikeeper ei riitä) ja laitoin Ikeasta ostettuihin kehyksiin.  

Perhostaulu ilman lävistettyjä hyönteisiä.  Kätevää ja kivutonta.

Parasta jäätelöä ikinä!

Ensimmäinen ajatus oli mummola. Maistoin 3 Kaverin jäätelöä, kardemumma-mustikkaa. Sain upottaa lusikkani myös mansikka-vanilja- ja vadelma-valkosuklaa-jäätelöön. Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan syönyt niin hyviä jäätelöitä. Aitoja, herkullisia ja rehellisiä makuja. 

3 Kaverin Jäätelö sai alkunsa siitä, kun kolme kaveria, Ilkka Wikholm, Sauli Saarnisto ja Heikki Huotari, päättivät tehdä yhdessä jotain kivaa: jäätelöä.

Kaverukset matkasivat Italiaan jäätelöalan yliopistoon ja toivat tuliaisina tötteröittäin ideoita. Ideana oli valmistaa käsintehtyä jäätelöä mahdollisimman puhtaista ja kotimaisista raaka-aineista. Luomua suomalaisilta tiloilta, jos mahdollista ja järkevää. Marjapitoisuutena parhaimmillaan 45-55 %. 

Kaverukset valmistivat koejäätelöitä aamusta iltaan. Suku, kaverit ja kaikki sellaiset, joilla pysyi lusikka kädessä pääsivät  maistamaan ja antamaan mielipiteitään.

Pian Kontulaan nousi pieni tehdas. 

Jo oli aikakin, että Suomessa tehdään jäätelöä itse. Suomalaiset ovat Euroopan kovimpia ja koko maailman neljänneksi kovimpia jäätelön syöjiä. Vuodessa menekki on noin 13 litraa / herkuttelija. Ohi menevät vain uusiseelantilaiset, jenkit ja australialaiset. 

Ei siis ihme, että jäätelönnälkäiset suomalaiset veivät 3 Kaverin jäätelöpurkit saman tien pakastealtaista. Kaupat lähettivät tilauksia jo niin paljon, etteivät kaverukset pysty vastaamaan kaikkiin.

Nyt syksyllä Siperian Marttojen on kunnia päästä maistamaan sekä kaupoista löytyviä makuja että ihan uusia, testauksessa olevia herkkuja. Maistatukset järjestetään 28.8. klo 18.00 kahvila Carusellissa. Mukaan mahtuu 15 innokasta. 

Kurssista kerrotaan pian lisää Siperian Marttojen nettisivuilla ja Facebook-sivuilla. 

Vintage-vaatteiden luvattu maa

Ensin neljä kilometriä Sauvon keskustasta Kemiöntietä, sitten vielä kymmenen kilometriä peltojen välissä kiemurtelevaa Järvikyläntietä. Tai jotain sellaista. En tiedä tarkalleen, tuijotin koko matkan piipittävää bensamittaria.

Alles gute! Olimme siis perillä.

Suuren navetan pihalla odotti kasa kaikenlaista romua ja romuromantiikkaa. Vanhoja huonekaluja, astioita, makeita mopoja ja yksi auto (jota raahattiin juuri pois). Kaikkea mahdollista ja ihan mahotonta.

Sisällä oli valtavasti vintage-harrastajan aarteita: sulkakoristeisia hattuja, upeita mekkoja, mummonaikaisia kenkiä ja nahkalaukkuja.

Tänne siis kaikki esiäitiemme vaatteet ovat joutuneet.

Valikoimissa oli myös miestenvaatteita, huonekaluja, valaisimia ja sisustusesineitä menneeltä vuosisadalta.

Ensin hinnat pelästyttivät, mutta myyjän kanssa juteltuani huomasin, että niistä saattoi hyvin hieman tinkiä. 

Kuriositeettina pihalla oli jättimäisiä putkia, joihin ei kannata koskea, ellei halua happosuihkua päälleen.

Alles Gute -Vintage

Järenkyläntie 844

21570 Sauvo

Operaatio köynnöspinaatti osa 6

Köynnöspinaatti kiipeää upeana, runsaana ja näyttävänä kärhöjen kanssa. Eikö ole hieno?

Ikävä kyllä, tuo ei ole minun pinaattini vaan Viherpihassa esitellyn pariskunnan. Omani on tässä.

Surkeaa. Kertakaikkiaan.