Kahvinpurut puutarhaan

Kahvi piristää ihmistä, mutta myös puutarhaa. Luin, että kahvinpurut käyvät sekä lannoitteesta että katteesta – ja karkottavat etanoita.

 Mikä Martta se sellainen on, joka ei kerää arkipäivän vinkkejä ja kokeile niitä?

Kofeiiniriippuvuuden takia kahvinpurut ovat meillä jatkuvasti uusiutuva luonnonvara, saamme siis ilmaista lannoitetta, jota koirakaan ei syö. Kanankakkarakeet ovat koiralle liian suurta herkkua, enkä siksi voi päästää koiraamme enää takapihalle.

Laitoin siis tuoreet kahvinpurut kukkien juurelle. Nyt niiden pitäisi happamuutensa ja typpensä ansiosta piristää kasvua ja kukintaa. Puutarhurit suosittelevat, että puruihin lisäisi teelusikallisen kalkkia kiloa kohden. Olen vastikään laittanut kalkkia hyötykasvien multaan ja omenapuiden, pensaiden ja nurmikon päälle tuhkaa, joten ehkä se riittänee. 

Käyn takapihallani ikuista taistelua etanoita vastaan, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita. Olen jo laittanut istutuslaatikoiden reunoille munankuoria, joita etanat eivät kuulemma mielellään ylitä. Nyt ripottelin multaan myös kahvinpuruja, sillä etanat eivät kuulemma pidä kofeiinista.

Kastemadot sen sijaan rakastavat kofeiinia ja viihtyvät kahvinpuruilla lannoitetussa mullassa. Ja kaikki tietävät, kuinka hyödyllisiä kastemadot ovat mullalle.

Mitähän kofeiini tekee niille?

Pst. Mene kahvinpuruilla lannoitettuun puutarhaan aamukahville ja haistele ilmaa. Nam! Paljon parempi tuoksu kuin kanankakalla lannoitetun puutarhan tuoksu.

Kaapelikelasta puutarhapöytä, lavan reunasta istutuslaatikoita

Naapurustossa räjäytellään ja rakennetaan uutta. Tien pieleen nousee rivitaloja ja pienkerrostaloja valtavaa vauhtia. 

Ikävää, mölyistä ja pölyistä, mutta jotain hyvääkin siitä on. Roskalavalle on ilmestynyt lavanreunoja, joista kokosimme istutuslaatikoita ja kaapelikela, josta askartelin puutarhapöydän.

Tällaista syntyi.

Rikkimenneistä astioista syntynyt mosaiikkiperhonen halkeili, kun puu alkoi elää ulkona. Toistaiseksi se ei ole lentänyt kokonaan pois.

Penkkinä pala männyn runkoa.

Istutuslaatikko käsiteltiin puuvahalla. Alta kaivettiin noin 15 cm maata. Laatikon pohja ja reunat vuorattiin maisemointikankaalla. Pohjalla on kariketta ja oksanpaloja ja noin 35 cm:n kerros multaa.

Reunoille laitoin rikottuja kananmunia, koska niiden pitäisi kuulemma estää etanoita menemästä yli. Tai ainakin hidastaa. 

Operaatio pinaattiköynnös osa 3

Pinaattiköynnöksen kasvattamisprojekti jatkuu. Kävin anoppilassa katsomassa, miten kylmäkäsitellyt siemenet olivat lähteneet itämään.

Reissuni sujui yhtä ongelmitta kuin pinaattiköynnösprojekti. Juoksin saman tien yläkertaan peiton alle, oksentelin ja nukuin seuraavat neljä tuntia. Migreeni siis.

Jotenkin kaikki on nyt tätä projektia vastaan.

Kun olin neljän tunnin päästä päässyt eroon sahalaitaisista valohäiriöistä, luulin hetken saaneeni pysyviä vaurioita näköaistiini: mullasta hädin tuskin erottui 1,5 cm:n säälittävät versot.

Pinaattiköynnöksen piti olla nopeasti kasvava köynnös, josta voi vuodessa kasvaa tuuhea, voimakkaasti peittävä ja jopa neljämetrinen viherseinämä. Mitähän noistakin rääpäleistä tulee?

Onneksi viime syksynä istutetut krookukset kukkivat. Retiisikin pukkaa lehtiä.

Hirviömäisen nopeasti kasvava elämänlanka

Kevät tulee liian hitaasti, aitoelämänlanka kasvaa liian nopeasti. Istutin muutama päivä sitten siemenet multaan ja jouduin jo koulimaan isompiin ruukkuihin. 

Kuvittelin, etteivät kaikki siemenet itäisi, mutta toisin kävi. Nyt meillä on parikymmentä kohisten kasvavaa taimea keittiön pöydällä. Ei ole tilaa tehdä ruokaa. Pitänee tyytyä pizza-autoon, kunnes kevät koittaa. 

Viime vuonna sain ensimmäisen elämänlangan, josta kasvoi nopeasti metritolkulla kiemurteleva, runsaasti kukkiva seinänkoristus. Tänä vuonna koko piha saa elämänlankapeitteen ylleen.

Monet puhuvat elämänlangasta hirvittävänä rikkakasvina. Kyseessä on kuitenkin karhunköynnös. Kuvan aitoelämänlanka on yksivuotinen köynnös, joka ei leviä holtittomasti ja tuhoa kaikkea, mihin tarttuu. 

Mikäli pihalla näkyy samannäköistä valkoista köynnöstä, kannattaa repiä se heti irti maasta ja heittää jorpakkoon. Kun karhunköynnös saa alaa, sitä ei saa helposti kitkettyä pois!

Muovikelmulla ja Jeesus-teipillä pelastetaan omenapuu

Kananverkko ei auttanut. Nälkäiset torahampaat pureutuivat omenapuihimme jättäen jälkeensä vaalean rungon ja katkenneita oksia.
Olin jo repimässä koko puuta irti maasta - jos saisin sen irti jäätyneestä mullasta - kunnes luin Viherpiha-lehdestä vinkin.
Omenapuun voi pelastaa, jos sen ympärille kietoo muovikelmua ja kelmun kiinnittää puun runkoon ilmastointiteipillä. Kesän aikana muovin alle pitäisi ilmestyä uutta kuorta. Kokeilemisen arvoinen vinkki!

Niinpä istuin hangessa ja kiedoin puun ympärille kelmua. Taas on naapurilla ihmettelemistä! Kahden vuoden aikana olen saanut keskustelua aikaiseksi kaikenlaisista puuhistani. Viimeksi ihmettelivät, miksi karaisen tomaatteja 10 asteen lämmössä ulkona. Ihmettelen itsekin: puolet taimista menehtyi. Viime vuonna ihmettelivät, miksi istutan pienelle pihalle porkkanoita. Niitä tuli muuten 140 herkullista yksilöä. 
Katsotaan, miten käy.

Itse tehtyä saippuaa

Suojaan pöytätasot, puen pitkähihaisen paidan päälleni ja sujautan käteeni kumihanskat. On aika valmistaa saippuaa. 

Mieheni on varma, että teen tällä kertaa hänestä saippuaa. Katsonut liikaa Fight Clubia. Tai sitten hän ei usko varotoimenpiteisiini. Saan olla yksin keittiössä.

Tällä kertaa vuorossa on laventelisaippua, jonka ajattelin päällystää kuivatuilla ruusunlehdillä, joita löysin  Hakaniemen metroaseman itämaisesta liikkeestä. Värjään massan punaisella saippuavärillä ja laitan sekaan laventeli-tuoksuöljyä.

Minulle saippuanvalmistus on aina sattumankauppaa, vaikka olen tehnyt saippuani itse jo vuosia. Mittasuhteiden kanssa ei pelleillä, mutta muuten lopputulos on aina yllätys. Ehkä se onkin osa jännitystä.

Saippuan valmistukseen tarvitaan:

* kattila rasvan sulattamiseen

* lasinen kulho

* tarkka keittiövaaka

* astia lipeän mittaamiseen

* kannellinen lasinen astia lipeän sekoittamiseen

* sauvasekoitin

* muotti saippuamassalle

Huom!  muottina toimii lähes mikä tahansa astia, joka ei sisällä alumiinia. Vanhat maitopurkit ovat käteviä, sillä ne voi repiä saippuan päältä pois.
* ilmava paikka, jossa saippuapalojen annetaan tekeytyä

* suojavarusteet: kumihanskat, suojalasit ja pitkät hihat

* ainekset: lipeä, öljy/rasva sekä vesi.

Lipeä on syövyttävää, joten sen kanssa on oltava varovainen. Käytä aina suojakäsineitä, pitkähihaista paitaa ja mielellään myös suojalaseja valmistaessasi saippuaa.

JOS LIPEÄLIUSTA MENEE IHOLLE TAI SILMIIN, HUUHTELE SE HETI POIS. Voit myös neutraloida lipeän vaikutuksen hieromalla huuhtelun jälkeen iholle etikkaa.

Oliiviöljysaippua eli Kastilian saippua

500 g huoneenlämpöistä oliiviölyä

128 g kylmää vettä

64 g lipeää (NaOH)

Tee näin

1. Punnitse öljy.

2. Punnitse kylmä vesi.

3. Kaada lipeä veden joukkoon. Jos kaadat veden lipeän joukkoon, lipeä saattaa roiskua.

4. Sulje kansi ja liikuttele astiaa, kunnes lipeä on liuennut veteen.

5. Kaada kuuma lipeäliuos öljyn sekaan.

6. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos tulee paksuksi ja vaaleaksi. Seos on valmis, kun sekoittimesta tippuva massa ei heti uppoa, vaan jättää kohokuvion kiisselin pintaan.

7. Kaada saippuamassa muottiin ja kääri pyyhe muotin ympärille.

8. Anna saippuan olla muotissa 10–24 tuntia.

9.  Ota saippua muotista ja leikkaa paloiksi. Käytä suojakäsineitä!

10. Laita palat kypsymään hämärään ja ilmavaan paikkaan.

11. Anna saippuan kypsyä vähintään viikon ennen ensimmäistä kokeilua ja vähintään kuukauden ennen käyttöönottoa.

Värjää

Kanelijauhe – rusken pilkullinen väri

Kurkuma – keltainen sävy

Paprikajauhe – punertavan oranssi sävy

Saippuan voi värjätä  kokonaan tai siihen voi tehdä kuvioita.

Kokeile esimerkiksi värjätä saippua kerroksittain niin, että jaetaan osiin ja eri osat värjätään eri väreillä. Kerrokset asetetaan varovasti toistensa päälle.

Hajusta

Käytä vain saippuavalmistukseen siihen tarkoitettuja öljyjä, joita saa mm. askarteluliikkeistä.

Lisää myös

Ruusunlehdet – lisää vasta, kun saippua on muotissa.

Leseet –tekevät saippuasta kuorivaa

Kahvinpurut – tekevät saippuasta pilkukkaan ja kuorivan. Poistaa iholta mm. kalan hajua.

Kuvan saippuat ovat aiempia tekeleitäni. 

Operaatio köynnöspinaatti osa 2

Siemeniään ei kannata levitellä maailmalle, sanoo vanha sanontakin. Toinen köynnöspinaattisatsi on nyt kohdannut tiensä. Siihen liittyivät kömpelöt kädet, sirpaleet, epämääräinen multakasa, sanaharkka ja pahoitteleva tekstiviesti.
Tällä kertaa sirpaleet eivät tuoneet onnea. 

Toinen siemenerä on vielä kylmäkäsittelyssä. Toivomme parasta!

Kuvan taimi ei (ikävä kyllä) liity juttuun.